Monien mokien mekko

Viime aikoina minua on viehättänyt ompelutyöt, joissa ei tarvita ratkojaa ja nuppineulojakin on käytössä kerrallaan enimmillään viisi. Olen siis vannonut yksinkertaisuuden, nopeuden ja vaivattomuuden nimiin.

Kangas oli kreppipuuvillaa, iloisen väristä keltaista, juuri sopivaa hellemekoksi. Kuminauha alalankana oli minulle uusi tekniikka, mutta se vaikutti heti kokeilemisen arvoiselta. Otetaan  kappale kangasta, ommellaan siihen reilusti suoraa tikkiä samaan suuntaan ja simsalabim, mekko on valmis! Yksinkertaista ja nopeaa! Ajattelin surauttaa mekon kolmivuotiaalle tyttärelle hetkessä valmiiksi ja paeta ulos nauttimaan auringosta.

Eipä se ollutkaan ihan niin helppoa.

Todellisuudessa mekon valmistuminen vaati monta ompeluiltaa, rutkasti purkamista, yhden rikkoutuneen puolan, ja suunnattoman paljon henkistä piiskausta. Vähästä oli kiinni, etten ommellut koko kangasta pölyräteiksi. Koko ompelu meni surkuhupaisaksi taisteluksi: minä vastaan kukkamekkokangas!

purettuja yritelmiä

Ensimmäinen virhe oli, että yritin ensin puolata alalangan koneella. Vähän tuskaisestihan tuo 15 vuotta vanha Husqvarna puolaa pyöritti, mutta päättäväisesti painoin vaan kovemmin kaasua. Muovinen puola ei kestänyt kuminauhan kovaa vääntöä, vaan rikkoutui näyttävästi pirstaleiksi. Opin siis sen, että kuminauha kannattaa puolata käsin (ilmeisesti jotkut ompelijat kuitenkin ovat onnistuneet puolaamaan koneellakin?)

Virheitä tuli vielä roppakaupalla lisää. Ompelin mm. raivoissani kangas väärinpäin, eli kuminauha tuli oikealle puolelle nurjan puolen sijasta. (Ja tein tämän saman virheen toiseenkin kertaan...). Lisäksi ensimmäinen mekkoyritelmä oli niin suuri, että se oli sopiva aikuiselle naiselle, ei pikkutytölle. Kavensin kappaletta pariinkin otteeseen. Lopullinen leveys löytyi kokeilun ja vimmaisen leikkelyn kautta. Epätoivoissani yritin vielä loppuvaiheessa lisätä alareunaan rimpsun. Purkamistahan siitäkin seurasi, kun rimpsu näytti vaan vinksahtaneelta lisältä mekkoon.

Kuminauha alalankana oli minulle uusi tekniikka, joten alussa päätin etsiä vähän tietoa netistä, soveltaa, soveltaa lisää ja luottaa onneen. Tietoa olisi saanut olla enemmän ja soveltamista vähemmän. Omituista kyllä, mekko valmistui kaikista mokista huolimatta! Koska ylimääräisiä, irtileikeltyjä paloja jäi paljon yli, barbikin sai oman mekkonsa. Aika monta hellekesää saa mennä, ennen kuin palaan tähän tekniikkaan uudelleen.