Viime aikoina minua on viehättänyt ompelutyöt, joissa ei tarvita ratkojaa ja nuppineulojakin on käytössä kerrallaan enimmillään viisi. Olen siis vannonut yksinkertaisuuden, nopeuden ja vaivattomuuden nimiin.
Eipä se ollutkaan ihan niin helppoa.
Todellisuudessa mekon valmistuminen vaati monta ompeluiltaa, rutkasti purkamista, yhden rikkoutuneen puolan, ja suunnattoman paljon henkistä piiskausta. Vähästä oli kiinni, etten ommellut koko kangasta pölyräteiksi. Koko ompelu meni surkuhupaisaksi taisteluksi: minä vastaan kukkamekkokangas!
purettuja yritelmiä |
Virheitä tuli vielä roppakaupalla lisää. Ompelin mm.
raivoissani kangas väärinpäin, eli kuminauha tuli oikealle puolelle nurjan
puolen sijasta. (Ja tein tämän saman virheen toiseenkin kertaan...). Lisäksi ensimmäinen mekkoyritelmä oli niin suuri, että se oli sopiva aikuiselle naiselle, ei pikkutytölle.
Kavensin kappaletta pariinkin otteeseen. Lopullinen leveys löytyi kokeilun ja
vimmaisen leikkelyn kautta. Epätoivoissani yritin vielä loppuvaiheessa lisätä alareunaan
rimpsun. Purkamistahan siitäkin seurasi, kun rimpsu näytti vaan vinksahtaneelta lisältä mekkoon.
Kuminauha alalankana oli minulle uusi tekniikka, joten alussa päätin etsiä vähän tietoa netistä, soveltaa, soveltaa lisää ja luottaa onneen. Tietoa olisi saanut olla enemmän ja soveltamista vähemmän. Omituista kyllä, mekko valmistui kaikista mokista huolimatta! Koska ylimääräisiä, irtileikeltyjä paloja jäi paljon yli, barbikin sai oman mekkonsa. Aika monta hellekesää saa mennä, ennen kuin palaan tähän tekniikkaan uudelleen.
Kuminauha alalankana oli minulle uusi tekniikka, joten alussa päätin etsiä vähän tietoa netistä, soveltaa, soveltaa lisää ja luottaa onneen. Tietoa olisi saanut olla enemmän ja soveltamista vähemmän. Omituista kyllä, mekko valmistui kaikista mokista huolimatta! Koska ylimääräisiä, irtileikeltyjä paloja jäi paljon yli, barbikin sai oman mekkonsa. Aika monta hellekesää saa mennä, ennen kuin palaan tähän tekniikkaan uudelleen.
Tosi kaunis mekko, sitkeä yritys selvästi kannatti :) Keltainen on ihanan pirteä!
VastaaPoistaKiitos Hannariina! Keltainen kangas oli niin kiva, että se kannusti jatkamaan, vaikka ompelus meinasikin jäädä kesken.
PoistaHihi, voi ei, tää tekniikka on mulla vielä kokeilematta.. Mutta nätti mekko joka tapauksessa ja hei - barbikin sai omansa, joten siis kaks mekkoo samoilla raivoilla, ei huono! :D
VastaaPoistaTekniikka oli kaikkea muuta kun helppo... tai ainakin siinä on omat niksinsä :) Ja kylkiäisenä tuli tosiaan barbillekin asu.
PoistaVoi ei, välillä ompelu on just tuollaista! En minäkään ekalla kerralla saanut riittävän kireää jälkeä tuolla tekniikalla. Ottobren joissain lehdissä on kuitenkin musta hyvät perusohjeet tuohon tekniikkaan. Ja mitä ohuempi kangas niin sitä helpommin onnistuu, itse olen ainakin päätynyt sellaiseen lopputulokseen :). Vaikeuksien kautta voittoon - mekko on kuitenkin tosi nätti ja sopii mitä parhaiten näille hellekeleille! Hyvä sinä, kun et antanut periksi!!
VastaaPoistaKiitos Krista! Täytyy ehkä tutkia noita ohjeita, ennenkuin uskaltaudun uudestaan kokeilemaan.
PoistaAurinkoisen näköinen mekko:) Voin vaan kuvitella tuon raivon määrän, itekin olen joskus vahingossa ommellut kuminauhan vaatteen päällipuolelle. Itsekin tykkään nopeasti saada valmista ja rohkaisen testaamaan vielä uudestaan:) Muistan lukeneeni joskus ohjeen jossa pikkutytölle sai mekon tehtyä tuolla tekniikalla tyynyliinasta . Lopuksi vain kavennettiin sitä rypyytyskohtaa, jos jää liian lerpuksi ja kiinnitettiin olkaimet.
VastaaPoistaKiitos! Kuulostaa tosi kivalta ohjeelta, tuo tyynyliinasta tehty mekko. Pistänpä korvan taakse!
PoistaOnneksi en kokeillut tätä kiireessä eilen! Joskus joutuu tekemään yllättävän paljon työtä jonkin yksinkertaisen tekniikan onnistumisen eteen. Se on kieltämättä turhauttavaa. Onneksi teit tämän loppuun, ihana auringonpaisteinen mekko!
VastaaPoistaKiitos. Nuo uudet tekniikat vaatii monesti vähän harjoittelua, ja se taisi päästä minulta unohtumaan... :)
PoistaSamoja ongelmia oli minullakin, kun tein tytölle mekon kuminauharypytyksellä: ompelin kuminauhan väärälle puolelle (en jaksanut purkaa) ja yläosasta tuli ihan liian leveä. Lopputulos oli kuitenkin kiva. Ja tosi kaunis on tuo sinun ompelemasi mekko!
VastaaPoistaKiitos. En tiedä, mikä siinä oli, että teki mieli koko ajan ommella kumilanka oikealle puolelle... kai Murphyn laki taas mukana matkassa :)
Poista