Reppu

Reppu edestä

Tänä syksynä näitä Villa & Villa -blogin reppuja on ommeltu paljon. Ja tässä vielä yksi lisää! Tein jo yhden samanlaisen repun omalle tyttärelleni ja tämä reppu lähti Postin kuljetuksella tänään kummitytölle joululahjaksi. Toivottavasti kerkeää vielä aatoksi!

Ensin katselin hieman epäillen ohjeita, sillä palasia on paljon. Suhtaudun epäluuloisesti vuorin ompeluun, sillä olen useammankin kerran ommellut itseni umpikujaan. Ohjeet olivat kuitenkin mainiot, joten vaikka kangas ei ollutkaan helpoimmasta päästä, niin yksityiskohtaisilla ohjeilla selvisin ompelusta kunnialla.

Sen verran sovelsin ohjeita, että siirsin olkahihnoja lähemmäksi toisiaan, jolloin reppua on mukavampi kantaa. Kaikki kantohihnat on vahvistettu edestakaisin ompeleella kiinni takakappaleeseen, sillä ensimmäisestä tekemästäni repusta jouduin jo korjaamaan irronneen hihnan.

Reppu takaa

Valitsemani pinkki kangas on vahakangasta, joka kestää pyyhkimistä, mutta sen voi myös pestä. Harmaa kangas on myös säänkestävää, ulkokäyttöön tarkoitettua Sunbrella-markiisia. Vuori on likaa hylkivää Loneta-kangasta. Kaikki kankaat ja tarvikkeet reppuuni löysin Eurokankaasta.

Kurkistus sisälle

Vahakangasta ei ollut kovin helppo ommella sen jäykkyyden takia, mutta toisaalta nyt reppu kestää paremmin kosteutta. Selkämyksessä on käytetty kovikehuopaa, samoin kuin repun olkahihnoissa ja pohjassa. Vahakangas on luonteeltaan jäykkää, eli minun ei tarvinnut käyttää tukikankaita.

 

Nahkainen yksityiskohta

Vuosi on mennyt kiireisesti, vaikka olen ommellut, niin en ole kerennyt laittamaan niitä blogiin. Ehkä ensi vuonna löydän taas kipinän päivittää blogiakin. Nyt on viimeiset ompelut ennen joulua ommeltu ja nyt saa joulu tulla!

Jos metsään haluat mennä

Edellisestä postauksesta onkin aikaa, jotain olen ommellutkin, mutta vasta kesäloma sai minut avaamaan taas bloggerin! Tämäkin karhumekko valmistui kiireessä ja hammasta purren jo huhtikuussa, taskun ja korvat virkkasin rennolla otteella laiturilla istuen viime viikolla.

Alunperin astelin Eurokankaaseen vakaana aikomuksena pysytellä pienen rahan kankaiden äärellä! Tunnustan olevani tarkan markan ompelija. Roolivaatteita käytetään vain kerran, joten suuret rahasummat tuntuvat tuhlaukselta. Taitava myyjä sai minut puhuttua fleecekankaista rutkasti kalliimpiin ja laadukkaampiin kankaisiin. Kun lasku kasvoi, tavoitteeksi tuli ommella mekko, jota voi käyttää arkenakin.

virkatut korvat

mekko edestä (ja ei, tätä lasta ei ole kidutettu, hän eläytyy nallekarhun rooliin)

Lähdin liikkeelle Burdan koko haalarin kaavasta, josta käytin vaan yläosan kaavaa. Taiteellinen näkemys jäi vajaaksi deadlinen, eli muskarin kevätjuhlan takia, joten nallekarhu lähti lauleskelemaan melko yksinkertaisessa paitamaisessa mekossa. Kangas on joustavaa puuvillasamettia, korvissa ja hupun sisäpuolella on vaaleanpunaista puuvillatrikoota.

Virkatut korvat ja taskun mekko sai vasta viime viikolla. Tylsä mekko tuntui kaipaavan väriä ja  kesälomamatkalla mökillä katselin vanhoja, monivärisiä, kauniita räsymattoja. Niistä innostuneena virkkasin kiinteillä silmukoilla jämälangoista karhumekkoon eteen ison taskun ja korviin yksityiskohdat.

mustikoita etsimässä

kesän ensimmäiset mustikat

Nallemekko on päässyt suosikkivaatteen asemaan värikkäiden yksityiskohtien lisäämisen jälkeen! Satsaus kalliimpiin kankaisiin siis kannatti, laadukkaampia kankaita on helpompi käsitellä ja ommella, ja ne pysyvät hyvänä pidempään.

I love Sava

Eikös kaikki ompelukset ole hyvän mielen ompeluksia...? No ei tosiaankaan! Parhaimmillaan ompelu on koukuttavaa, ajankulu unohtuu ja syntyy ihania luomuksia. Kääntöpuolena koneet kiukuttelee, kankaat osoittautuu vääriksi valinnoiksi, vaatteet ei istu ja rätit lentää nurkkaan.

Facebookin ompeluryhmässä teetettiin ryhmälle oma kangas. Kangas tilattiin etukäteen tietämättä, millainen kangas sieltä tulee. I love Sava -kankaan suunnittelija on Jenni Mäensivu ja kangas tilattiin Ikasyriltä. Tehtävänä oli ommella hyvän mielen ompelus.

Kangas on hyvin monipuolinen puuvillatrikoo, siinä on rukseja, viivoja, siveltimellä maalattua pintaa. Nikottelin ensin kankaan väreille, violetti ei kuulu omaan väripalettiin. Mietin myös sopivuutta tälle kaavalle, vaatteen malli kun tulisi enemmän esiin yksivärisellä kankaalla. Vähän aikaa kangasta katseltuani se alkoi kummasti miellyttää silmää. Rukseja ja rosoisuutta, hyvän mielen ompelua siis!

Kaava on Hisako Saton kirjasta Drape drape 1. Olen tällä kaavalla tehnyt jo yhden mekon. Mallasin kaavaa kankaalle, ja kuosittelin sitä hieman. Helma leveämmäksi ja pidemmäksi, helmakappale suoraksi, jotta ruksit tulevat suoraan hameessa ja lisäksi vielä laskin pari senttiä vyötärolinjaa ja siirsin helmakappaleen keskisaumaa.

Kankaan keskellä oleva tumma violetti ei oikein näkynyt sisällä otetuissa kuvissa, joten yritin vielä kuvata mekkoa ulkona, mutta keskellä oleva tumma violetti näytti sielläkin melkein mustalta.

Paljettien kimallusta

Vuosi on ollut ihan mielettömän kiireinen, joten mukava päättää se juhlavasti kimalteleviin paljetteihin!

Vedoksissa on jotain hyvin glamour-henkistä, Hollywoodia ja vintagea. Olen ihan lääpällään näihin Drape drape -kirjojen luomuksiin! Innostuin siis ompelemaan työpaikan pikkujouluihin Hisako Saton Drape drape 3 -kirjasta runsaasti vedostetun yläosan. Kirjassa yläosa kulki mekon nimellä, mutta vedostukset tulevat niin ylös, että säädyllisyyden vuoksi tarvitsin vielä alaosan.

Pikkujoulujen teemana oli paljetit, joten hame kimaltaa nyt kultaisina paljetteina. (Hameessa huijasin hieman, ja ompelin paljettikankaan suoraan valmiin mustan hameen päälle, tämä ratkaisu osoittautui varsin toimivaksi, koska paljetit alkoivat loppuillasta rapsahdella irti tyllimäisestä aluskankaastaan.)

Kokemus on osoittanut, että juhlavaatteilla on minulla vain pari käyttökertaa, joten pyrin löytämään kankaat edullisesti. Sekä yläosan viskoositrikoo, että alaosan paljettikangas ovat löytöjä Eurokankaan palalaareista. Yläosa muodostuu neljästä kappaleesta, eli siinä on suurin kappale, josta tulee koko takakappale, etukappaleen toinen osa, helma ja liehuke. Lisäksi asuun kuuluu kaksi hihaa ja pieni etukappale.

Viskoositrikoo käy laskeutuvuutensa puolesta mainiosti vaatteeseen, mutta mikään helppo ommeltava se ei ole. Kangas on niin laskeutuvaa, että koin parhaimmaksi ommella pääntien ja olkasaumat framilon-nauhaa apuna käyttäen.

Kiireinen ja mukava vuosi 2015 alkaa olla lopuillaan. Nämä ovat varmaan niitä ruuhkavuosia, sinkoilen paikasta ja roolista toiseen valonnopeudella ja silti aika ei riitä mihinkään. Toivon teille kaikille hyviä hetkiä, sydäntä lämmittäviä ihmisiä päiviänne sulostuttamaan, ja tapahtumarikasta vuotta 2016!

Hyvää uutta vuotta!

Asuntokuumetta

Tähän tautiin ei auta antibiootti tai aspiriini, ei lepäily tai kuumien juomien nauttiminen. Kun oireena on maaninen oikotie-nettipalvelun myytävänä olevien asuntojen tarkkailu, niin diagnoosi on asuntokuume.

Mikä auttaa asuntokuumeeseen?  Lääkettä en ole vielä keksinyt, mutta haaveilen isommasta asunnosta. Kauniista ja käytännölisestä, missä huoneita olisi paljon, jokaiselle perheenjäsenelle tilaa harrastaa ja mekastaa. Mielellään takka, leivinuuni ja vähintään kaksi vessaa, hintalappu kohtuullinen.

Ruska sisällä...

Eurokankaasta silmiin osui kangas, jossa oli ihanat ruskan sävyt, ja juuri minun unelmatalojani, puisia ja vanhoja. Kankaan nimi on Prästliden. Ompelin siitä meille syksyisen kapan. Yläreunassa on tarranauha, joka ottaa kiinni tarrakiskosta, alareunassa on tukipinna, joka pitää kapan suorassa. Kanttasin verhon vielä molemmilta sivuilta ja alareunasta raitakankaalla.

...ja ruska ulkona.

Ratkaisu ongelmaan nimeltä syksy

Siilit ja karhut ovat keksinyt ratkaisun talveen, ja se ratkaisu on talviuni. Koska syksyä ja lähestyvää talvea pakoon on turha pyristellä, täytyy keksiä keinoja selvitä seuraavaan kevätpäivän tasaukseen.

Mikä piristäisi paremmin pimenevässä syyskelissä, kuin värikäs takki? No ei mikään! Toiset taistelee valon vähenemistä vastaan kourallisilla vitamiineilla, minä luotan tänä syksynä värien voimaan. Vihreää, sinistä, punaista, mitä enemmän reippaita värejä ja vähemmän harmoniaa, sitä parempi!

Tytölle tehdyn takin sateenvarjoissa kukkivat kukkaset, lisänsä kankaaseen tuo sydämet, pallot, tähdet ja nuo ihanat räiskyvät värit. Hullunkurisen kankaan koristukseksi ostin isoimmat napit, joita kaupasta löytyi.

Kangas on löydetty Eurokankaasta, se on valmis tikkikangas, jossa on vuorin ja päälikankaan välissä ohut vanu, joten ompelu oli nopeaa ja helppoa. Takin kaava on oma, kuositeltu paidan kaavasta. Kaulus on suora kappale, josta yllätyksekseni tulikin ihan hyvä pystykaulus. Piilossa nappien ja listan alla on vetoketju. Takin kaveriksi tein lippapipon Noshin kaavalla, koristeena farkkukangasta, ja vielä kissan korvat ja rusetti.

Pitkä toimitusaika

Täällä ompelimossa on toimitusajoissa pientä viivästystä: mekon piti valmistua jo puoli vuotta sitten. Kangas on tilattu helmikuussa, leikattu maaliskuussa, välillä palaset on otettu esiin kaapista ja niitä on pyöritelty ja ihailtu. Lopullinen läpimurto tapahtui viime viikolla, kun ompelin mekon kasaan. Pikkasen alkoi jo huolestuttaa, kasvaako lapsi jo liian isoksi mekkoon (niinkin on käynyt...), mutta onneksi mekossa oli vielä kasvunvaraa, ja vaate on vielä ihan sopiva.

Koska auringollakin on ollut toimitusvaikeuksia tänä kesänä, ei haittaa yhtään, vaikka kesävaate valmistuikin vasta loppukesästä. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun uskalsin uida meressä. Levätilanne ei ole vielä huolestuttava, vesi on lämpimimmillään. (Hieman mietin, löytyykö reippaasti kansoitetulta rannalta vielä tilaa kuvata, mutta onneksi kukaan ei pahastunut, vaikka tähtäilinkin ahkerasti kameralla ympäriinsä.)

Kangas on vallan ihana, se on Leena Rengon suunnittelema, tilasin sen Ainolasta.

Kaava on muokattu Burda-lehden (2013/10) pitkähihaisesta kaavasta niin, että vyötärölle tulee poikkisauma. Helma on rypytetty noin 1,5 kertaisena. Mekko on itsessään hyvin simppeli, mutta näin kaunis kangas pääsee esille. Ainoa kohta, jossa ihan vähän revittelin, oli tikkaukset. Pääntie, helma ja hihansuut on tikattu kaksoisneulalla. Toinen lanka on valkoinen ja toinen pinkki.