Repaleinen paita

Harmaata trikoota ja keltaharmaata resoria, mitäpä niistä keksisin ommella? Viime perjantaina oli facebook ompeluryhmässä salainen kangas- ompelut, ja minun paketistani löytyi siis yksivärinen trikoo ja raidallinen resori. Kankaat ovat Neenuskan kankaita.

Tällä kertaa valitsin varsin yksinkertaisen mallin. Ompelin  raglan-hihaisen paidan pojalle syksyä varten. Paita ei valmistunut ihan kahdessa tunnissa.

Väriyhdistelmä ei tuntunut ihan omalle, joten raikastukseksi paketista tulleille kankaille halusin valkoista ja jotain väriä, joten tököttelin valkoista trikoota kangastusseilla. Tikkaukset ompelin valkoisella raikastaakseni yleisilmettä.

Kokeilin paitaan vielä jossain Suuri Käsityö -lehdessä näkemääni repale tekniikkaa: päällikankaaseen leikataan reikiä ja alapuolelta pilkistää kangas. Päällikankaan repale reunojen annetaan rullautua. Tuota tekniikkaa käytin etutaskussa ja hihan yksityiskohdassa.

Monien mokien mekko

Viime aikoina minua on viehättänyt ompelutyöt, joissa ei tarvita ratkojaa ja nuppineulojakin on käytössä kerrallaan enimmillään viisi. Olen siis vannonut yksinkertaisuuden, nopeuden ja vaivattomuuden nimiin.

Kangas oli kreppipuuvillaa, iloisen väristä keltaista, juuri sopivaa hellemekoksi. Kuminauha alalankana oli minulle uusi tekniikka, mutta se vaikutti heti kokeilemisen arvoiselta. Otetaan  kappale kangasta, ommellaan siihen reilusti suoraa tikkiä samaan suuntaan ja simsalabim, mekko on valmis! Yksinkertaista ja nopeaa! Ajattelin surauttaa mekon kolmivuotiaalle tyttärelle hetkessä valmiiksi ja paeta ulos nauttimaan auringosta.

Eipä se ollutkaan ihan niin helppoa.

Todellisuudessa mekon valmistuminen vaati monta ompeluiltaa, rutkasti purkamista, yhden rikkoutuneen puolan, ja suunnattoman paljon henkistä piiskausta. Vähästä oli kiinni, etten ommellut koko kangasta pölyräteiksi. Koko ompelu meni surkuhupaisaksi taisteluksi: minä vastaan kukkamekkokangas!

purettuja yritelmiä

Ensimmäinen virhe oli, että yritin ensin puolata alalangan koneella. Vähän tuskaisestihan tuo 15 vuotta vanha Husqvarna puolaa pyöritti, mutta päättäväisesti painoin vaan kovemmin kaasua. Muovinen puola ei kestänyt kuminauhan kovaa vääntöä, vaan rikkoutui näyttävästi pirstaleiksi. Opin siis sen, että kuminauha kannattaa puolata käsin (ilmeisesti jotkut ompelijat kuitenkin ovat onnistuneet puolaamaan koneellakin?)

Virheitä tuli vielä roppakaupalla lisää. Ompelin mm. raivoissani kangas väärinpäin, eli kuminauha tuli oikealle puolelle nurjan puolen sijasta. (Ja tein tämän saman virheen toiseenkin kertaan...). Lisäksi ensimmäinen mekkoyritelmä oli niin suuri, että se oli sopiva aikuiselle naiselle, ei pikkutytölle. Kavensin kappaletta pariinkin otteeseen. Lopullinen leveys löytyi kokeilun ja vimmaisen leikkelyn kautta. Epätoivoissani yritin vielä loppuvaiheessa lisätä alareunaan rimpsun. Purkamistahan siitäkin seurasi, kun rimpsu näytti vaan vinksahtaneelta lisältä mekkoon.

Kuminauha alalankana oli minulle uusi tekniikka, joten alussa päätin etsiä vähän tietoa netistä, soveltaa, soveltaa lisää ja luottaa onneen. Tietoa olisi saanut olla enemmän ja soveltamista vähemmän. Omituista kyllä, mekko valmistui kaikista mokista huolimatta! Koska ylimääräisiä, irtileikeltyjä paloja jäi paljon yli, barbikin sai oman mekkonsa. Aika monta hellekesää saa mennä, ennen kuin palaan tähän tekniikkaan uudelleen.

Onnellisten päivien hame

Hameen tuunaus lähti liikkeelle tyttärelle lahjoituksena tulleesta mekosta. Kangas on soma: pikkuista ruutua punaisine kirjailuineen. Mekon helma oli laaja ja tyttömäinen rimpsuineen. Harmi vaan, että pääntie oli niin pieni, ettei mekko sujahtanut kolmivuotiaan rimppakintun päälle. Päätin hyödyntää mekosta parhaat palat, eli rimpsuisen hame osuuden.

mustaviinimarjoja maistelemassa

Leikkasin vaatteen poikki ylimmäisen rimpsun yläpuolelta, ja ompelin vyötärölle kujan kuminauhalle. Kuminauha olisi saanut olla hivenen paksumpaa ja napakampaa, koska hame tipahtelee hieman vyötärön alapuolelle.

Hame tuntui vielä kaipaavan jotain katseenvangitsijaa. Kangasvarastoista etsitty turkoosi-punainen kirsikkakangas sai luoda hameelle lisää pituutta ja lisää väriä. Lantion kohtaa koristamaan kiinnitin vielä pitsinauhan. Paikkataskunkin hame sai, ohjeen siihen löydät täältä.

Vaatteesta tuli kuin huomaamatta vähän amerikkalaishenkinen. Miksiköhän mieleeni tulee Onnen päivät-sarja, preeriat ja kannen alle leivottu amerikkalainen omenapiirakka?

mekko ennen muokkausta

Täytyy vielä kehua, kuinka ystävällisiä meidän naapurimme ovat. Kävelimme hame asuisen tyttären kanssa erään naapurin ohi ja hän kommentoi yhdellä sanalla. "Suloinen" saattoi tarkoittaa tyttöä, hametta, tai ehkä kumpaakin. Mukava kommentti silti.

Ryppytasku ja ohjeet ompeluun

Onko vaatteessasi tyhjä kohta, johon mahtuisi paikkatasku? Tässäpä yhden, soman ja vähän erilaisen taskun ohje. Katselin aikani tätä rypytetyn taskun mallia jossain ompelukirjassa. Kirjan nimi on jo painunut unholaan. Täytyi siis vaan koittaa muistella ja kokeilla käytännössä, kuinka tasku rakentuu. Tasku jäi mieleeni, koska alkuvaiheen kaitaleesta ei arvaisi, minkälainen tasku on tulossa. Ompelus osoittautui helpoksi ja nopeaksi.

Tällä minun ohjeellani taskun valmiiksi korkeudeksi tulee noin 9cm ja leveydeksi noin 14cm. Kankaaksi kannattaa valita joku ohuehko kangas, joka suostuu ryppyihin. Lisäksi tarvitaan pätkä nauhaa tai nyöriä.

1. Leikkaa kaitale, kooltaan noin 10cm x 30cm.
2. Ompele lyhyille reunoille käänne 1cm + 1cm.

vaihe 2

3. Ompele toiselle pitkälle sivulle nauhakuja, jonka korkeus on noin 1,5cm.
4. Huolitttele toinen pitkä sivu siksakilla ja silitä tälle sivulle noin 1cm korkuinen taite.

vaihe 4

5. Pujota nauhakujaan nauha ja vedä se tiukalle. Kaitaleesta muodostuu puoliympyrän muotoinen kappale.

vaihe 5

6. Neulaa puoliympyrä pohjakankaaseen ja ompele suora ommel läheltä reunaa.

vaihe 6

7. Solmi rusetti. Tasku on nyt valmis.

Ompelun iloa!

Punamultaa

Heinäkuussa olemme reissanneet itä-Suomessa. Selailin kameran kuvia läpi ja yllättävän paljon satunnaisten räpsyjen joukosta löytyi kuvia ikivanhoista ja säiden pieksemistä rakennuksista. Olen löytänyt itsestäni vanhojen latojen ja aittojen ihailijan. Ja monet noista vähän nyykähtäneistä rakennuksista oli maalattu punamullalla.

Kaupungissa punamultaa saa etsimällä etsiä, mutta maalla punamullalla maalatut rakennukset täplittävät maisemaa niinkuin voikukat niittyä. Punamulta kuuluu suomalaisen rakennuksen seinään niin luontevasti.

eteläpääty on ollut säiden armoilla

Reippaan kokoisia hirsiä, rapistunutta punamultaa ja valkoiset ovenpielet. Värit sopivat niin hyvin yhteen toistensa ja maiseman kanssa.

pioni

päivänkakkara ja ruusu sulassa sovussa

Salainen kangas

Tilaisitko sian säkissä? No minäpä tilasin! Kuulun ompeluryhmään, jonka kautta tilasin kankaan tietämättä, mitä tuleman pitää. Ja kahdessa tunnissa pitäisi saada valmista kankaan leikkaamisesta valmiiseen tuotteeseen asti.

Kun avasin paketin, marjapuuronpunainen trikookangas vähän mietitytti. Kangas on Ikasyrin trikoota. Kankaassa oli kuitenkin kaksi kivaa painokuvaa, joista valitsin lahjapakettikasan vierellä seisovan tytön. Paketista tulleen kankaan lisäksi yhdistin paitaan harmaa-valko raidallista trikoota ja pilkkukangasta. Nämä kankaat on  ostettu Eurokankaasta.

kaulus

sieniä tutkimassa

Kaavaa minulla ei ollut, malli on oma. Leikkasin kappaleet niin, että otin tyttärestä mittoja ja käytin vähän apuna vanhaa paitaa. Huivimainen kaulus syntyi viime minuuteilla kokeilemalla ja asettelemalla kaitaletta pääntielle.

Koska saumuri on huollossa, ompelin joustavaa trikoota ompelukoneella. Kävihän se näinkin, vaikka saumurin nopeutta tuli kyllä ikävä. Helma ja kädensuut on käännetty ja tikattu kolmipiste siksakilla.

kypärä päähän...

ja pyöräilemään!